Lukeminen

Saan nykyään ihan liian vähän tilaisuuksia lukea. Viikon junassa istuminen loputtomien Siperian arojen halki kolistellessa on parempi kuin oiva tilaisuus ottaa kirja käteen ja lukea. Tosin minua on jo peräti professoritasolta muistutettu, että junamatkan aikana ikkunasta pitäisi myös muistaa katsoa ulos valoisan aikaan, ja että matkamme aikana on niillä leveysasteilla valoisaa pitkään. Siitäkin huolimatta aion käyttää reippaasti aikaa myös lukemiseen.

Olen aloittanut matkaan liittyvän lukuprojektin jo lukemalla Jørgen Bitschin mainion Tuntematon maa -kirjan. Tuo 1960-luvulla kirjoitettu matkakertomus aikansa suljetuimpiin maihin lukeutuneesta Mongoliasta valaisi aika paljon maasta, josta en loppujen lopuksi tiennyt juuri mitään. Löysin vintiltä pari viikkoa sitten Unto Parvilahden Neuvostoliitto-, vankeus- ja Siperia-aiheisen teoksen Berijan tarhat, joka minun on pitänyt jo vuosikaudet lukea. Kuinka sopiva kirja mukaan otettavaksi!

Matkaan lähtee totta kai myös muutama itse matkaan tai matkaseutuihin liittymätön opus. Yöpöydällä on matalahko pino työkaverilta lainassa olevaa fiktiota. Lisäksi olen tsunamista saakka yrittänyt muutaman kerran aloittaa China Miévillen Iron Councilia, mutten piru vie pääse koskaan alkua pitemmälle. Tuo kirja on käynyt jo ainakin Thaimaassa, ja trans-Siperian junamatkan yksi keskeisiä tavoitteita onkin saada tuo kovia odotuksia kantava kirja viimein luettua.

Syömä & juoma

Minulla on taipumus haluta testailla paikallisia ruokia ja juomia milloin missäkin liikun. Tulevalle junareissullekin on jo syntynyt odotuksia vaikka mistä. Slaavilaisen keittiön šašlik, blinit ja kaviaari ovat ainakin listalla. Samoin Baikalin kotoperäisiä kalalajeja, kuten omulia on maistettava. Sitä saakin kuulemma ostaa savustettuna Baikalin lähistön asemilta. Mongoliassa on lähes kansallisjuoman asemassa airag, käytettyä tammanmaitoa, joka tunnetaan Venäjällä kumissina. Perillä Kiinassa voisi testailla kerrankin sitä Pekingin ankkaa.

Mukavintahan on sitten paikan päällä 'löytää' paikallisisia erikoisuuksia sattuman kautta. Varsinkaan Kiinassa ei ole vaikea törmätä johonkin täysin odottamattomaan ruokalajiin.

Omatoimisesti vai järjestettynä?

Kun vajaa nelikymppinen poika ja reilu kuusikymppinen isä lähtevät kahden viikon ja lähes 9000 km maateitse tehtävälle reissulle, ja kun molemmilta jää vielä perhettä kotirintamalle odottelemaan, pitää matkasuunnitelman ja aikataulujen olla ennalta aika tarkkaan tiedossa. Muuten olisi kyllä mukava jäädä Baikalin rannalle saunomaan banjassa pitemmäksikin aikaa tai jäädä äimistelemään Gobin autiomaata pariksi päiväksi hetken mielijohteesta. Matka tulisi myös halvemmaksi siten, että hankkiutuisi Moskovaan omin nokkineen busseilla tai junilla, ja ostaisi Siperian junaliput suoraan Jaroslavskajan rautatieasemalta, ja matkaisi Pekingiin pätkittäin fiiliksen mukaan. Itselläni virtaa sen verran reppureissaajan verta suonissa, että tuollainen ennalta tarpeeksi suunnittelematon väljän aikataulun matka tuntuu ihanteelta. Realiteetit lyövät kuitenkin tässäkin vasten kasvoja, ja reissu on tehtävä siten, että liput ja yöpymiset ovat valmiina ja paluupäivä tiedossa.

Onhan järjestetyssäkin matkassa tietysti puolensa, ja matkatoimisto Traveller on ainakin tähän asti onnistunut palvelemaan meitä oivasti hommaamalla haluamallemme reitille liput ja yöpymiset haluamillemme päiville. Hinta on taatusti isompi kokonaan itseräätälöityyn reissuun verrattuna, mutta kaiken valmiina olo tuo kumman rauhallisen fiiliksen matkan alle. Matkan aikana tapahtuvat yllätykset, kuten vaikkapa vulkaaninen toiminta, ovat sitten oma lukunsa, mutta niinhän ne aina.