Been there, done that

Matka on alkanut! Ensimmäinen etappi on Hämeenlinna. Kuten uhosin, aloitin matkan Katujunalla, joka kiertää Tampereen keskustan hotelleja Laukontorin ja Särkänniemen kautta. Tulipahan kerrankin oltua turistina kotikaupungissaan. Katujuna meni vieläpä Finlaysonin Siperian ohi, joten Tampereella voi tehdä trans-Siperian matkan alle tunnissa!

Katujuna

Siperia!

Kävin vielä ennen Hämeenlinnan-junaa Tampereen Veripalvelun kautta luovuttamassa tavanomaisen annokseni viidettäkymmenettäkuudetta kertaa. Ei sitä tiedä, minkälaisen kaamean taudin sitä matkalta saa, joka estää tulevat luovutukset. Parin tunnin päästä mennään henkilöjunalla Lahteen, josta nousemme Moskovan-junaan.

Pakkaaminen

Huomenna olisi sitten lähtö. Olen pakannut kamoja toden teolla vasta tänään. Aina sama juttu: Miten voi matkatavarat painaa lähtiessä näin paljon? Rinkan ja päivärepun yhteispaino on 16 kilon luokkaa, mikä ei toki lentokonemielessä ole kovinkaan paljon, varsinkin kun repun voi ottaa paluumatkalla käsimatkatavaraksi. Silti sitä alkoi väistämättä miettiä jonkun ronkelinkokoisen sakkilautahässäkän mukaanottamisen mielekkyyttä.

Sakkilaudasta ei tingitä, mutta päätin jättää Mongolian matkaoppaan kotiin (Trans-Siperian oppaassa on riittävästi Mongoliatietoutta). Samoin Parvilahden Siperian-seikkailuista kertova kovakantinen järkäle sekä jo kertaalleen luettu Tiukkojen tilanteiden käsikirja jäävät tänne. Vaatteistakin karsin muutaman kappaleen. Hyvä puoli on vielä se, että osa matkatavaroista tulee syötyä ja juotua matkan aikana. Tila tulee siis vielä lisääntymään!

Propuskat ja pumaskat

Eilen tuli postissa iso nippu lippua ja lappua. Nyt on hallussa menomatkan liput aina Ulan Batoriin saakka. Loppumatkan liput toimitetaan sikäläiseen majapaikkaan. Rahaakin vaihdoin jo. Vaikea sanoa, paljonko käteistä menee useana peräkkäisenä junassaistumispäivänä. Tuskin paljon.