Buy This Book from Book Depository, Free Delivery World Wide

2.11.2010

Ei se päämäärä vaan matkan tekeminen

Siperian, Mongolian ja Kiinan halki tehdystä isä-poika -reissusta on jo yli neljännesvuosi aikaa, eikä siitä taida enää tulla paljon blogiin kirjoitettavaa. Ulan Batorista lähettämäni postikorttikin (matkan ainoa) saapui parin kuukauden viivellä työpaikan kahvihuoneeseen. Olisi ehkä kannattanut tuoda se itse. Jätän blogin toki näkyville, itselleni muiden kirjoittamista reissujutuista oli kosolti apua matkaa suunnitellessa, ehkä tästä joku matkalle lähtevä, samoilla kulmilla käynyt tai muuten vaan kiinnostunut saa vielä jotain hupia tai hyötyä. Blogin alkuun pääsee tästä, varsinaisen matkapäiväkirjan alkuun tästä, ja muuten voi navigoida tuon oikealla olevan sivupalkin linkeillä. 

Samaa ajatusta jatkaen aloitin hiljattain toisen reissuaiheisen blogin, jossa on irrallisia tarinoita, juttuja ja muistoja menneiltä matkoilta, joskus vuosienkin takaa. Suomirajoitteisten tuttujeni 'iloksi' jutut ovat englanniksi. Sinne siis: Mondo Memento.

Jos Siperian läpi junalla puksuttelu kiehtoo, ei matkaa kannata jäädä suunnittelemaan liian pitkäksi aikaa. Elämäntilanteesta riippuen mikä tahansa omatoimimatkasta matkatoimiston viimeisen päälle järjestämään reissuun voi toimia erinomaisesti. Kannattaa vähintäänkin vertailla runsaasti eri vaihtoehtoja ennen kuin lyö mitään lukkoon. Ihan VR:ltä lähtien kannattaa alkaa tiedustella. Näköjään aihepiirin mainoksetkin ovat löytäneet tämän blogin, joten muistiinpanoja vain ylös, sitten reppu selkään ja menoksi!


P.S. Lisäys joulukuussa 2011: MTV3:n toimittaja löysi tämän blogin, mikä johti siihen, että olimme kertomassa matkastamme Studio55-ohjelmassa Markku Veijalaiselle. Kaikkea se tämäkin matka poikii...

6 kommenttia:

Aino kirjoitti...

Hei!

Kiitos hauskasta blogista ja mahtavista kuvailuista matkan varrelta! Moskova-Peking-väli on joskus saatava itsekin kokea, mutta uskaltaakohan tuollaiselle matkalle kaksi pientä blondia tyttöä keskenään lähteä? Kiitos joka tapauksessa monista nauruista, kiva kun isäsikin haave toteutui! :)

Lasse kirjoitti...

Kiitos Aino mukavista kommenteista! Tottahan jokaisella matkalla (niin kuinkotona olemisellakin!) on riskinsä, mutta väittäisin, että melkoisen turvallista tuolla on mennä, vaikkei olisikaan iso ruma kaljupäinen äijä.

Muistaakseni Lonely Planetin oppaassa oli luku Siperian reitillä yksinäisenä naisena matkustamisesta. Kaiken kaikkiaan se on se maalaisjärki, joka on pidettävä mukana; ei levittele rahojaan julkisesti, ei örvellä humalassa pimeillä kujilla jne. Kuten luit, pieniltä vedätyksiltä voi olla vaikea välttyä, mutta kyllä tuo omasta puolesta hyvinkin turvalliselta vaikutti.

Aino kirjoitti...

Hei!

Kiva kun vastasit näin nopeasti. Minullakin on sellainen käsitys että etenkin idemmäksi mentäessä pitäisi olla suhteellisen turvallista naisenakin liikkua. Ja maalaisjärki on toki kenen tahansa hyvä pitää mukana. :) Mukavia reissuja sinulle vastaisuudessakin!

Mertta kirjoitti...

Hei, aivan mainio tämä sinun blogisi! Suunnitelmissa lähteä samantapaiselle matkalle elokuussa 2011 ja tästä oli kyllä paljon apua. Oletko miettinyt että laittaisit jonkinlaisen budjettikaavion näkyville?

Lasse kirjoitti...

Nuo budjettijutut ovat sikäli vaikeita, että tällaisen parin viikon Tampere-Peking -matkankin voi tehdä niin moneen eri hintaan riippuen omatoimisuuden asteesta. Henkilökohtainen päiväbudjettikin on eri ihmisillä kovin erilainen - omaa rahanmenoa matkalla en enää oikein muistakaan. Selvästi odotettua vähemmän sitä kuitenkin meni.

Anonyymi kirjoitti...

Tervehdys! Suunnitteilla on tehdä elo/syyskuussa Trans Siperia Vladivostokiin asti poikaystävän kanssa. Googlatessani aihetta törmäsin tähän. Kiitos blogistasi, sain siitä paljon hyödyllistä infoa ja matkakuumekin alkoi nostaa päätään. :) Lisäkiitos tekstin luettavuudesta!