Tähän mennessä tapahtunutta.

Vasta pari vuotta sitten sain tietää, että isän pitkäaikainen haave on ollut matkustaa trans-Siperian rataa pitkin Moskovasta Pekingiin. Itse en ollut tullut moista ajatelleeksi, lähin mieleentuleva vastaava klassikkomatka, mikä itseä on nuorenamiehenä kutkuttanut, on ajaa henkilöautolla Yhdysvaltain itärannikolta länsirannikolle. Vieläpä niin, että ostaisi menopelin omaksi idässä, ja myisi sen pois lännessä. Matkaan sisältyisi pätkiä Route 66:sta, ja se päättyisi tietysti San Fransiscoon. Mutta isän haaveesta tajusin, että myös trans-Siperia kuuluu ehdottomasti noihin kerran-elämässä -reissuihin, jotka minä voisin kuvitella tekeväni*). Äidille ei tulisi mieleenkään istua junassa seitsemää päivää, eikä reissu kuulu vaimonkaan ykkösjuttuihin ainakaan juuri nyt. Tajusin, että tämä on tehtävä nyt, kun sen vielä voi. Isä on nyt 66-vuotias ja hyvässä kunnossa. Viiden vuoden päästä asiat voivat olla toisin. Helvetti, ei tässä enää itsekään 37-vuotiaana ilman mitään vaivoja olla.

*) USA:n coast-to-coastin lisäksi esim. Norjan Hurtigruten on sellainen.