Been there, done that

Matka on alkanut! Ensimmäinen etappi on Hämeenlinna. Kuten uhosin, aloitin matkan Katujunalla, joka kiertää Tampereen keskustan hotelleja Laukontorin ja Särkänniemen kautta. Tulipahan kerrankin oltua turistina kotikaupungissaan. Katujuna meni vieläpä Finlaysonin Siperian ohi, joten Tampereella voi tehdä trans-Siperian matkan alle tunnissa!

Katujuna

Siperia!

Kävin vielä ennen Hämeenlinnan-junaa Tampereen Veripalvelun kautta luovuttamassa tavanomaisen annokseni viidettäkymmenettäkuudetta kertaa. Ei sitä tiedä, minkälaisen kaamean taudin sitä matkalta saa, joka estää tulevat luovutukset. Parin tunnin päästä mennään henkilöjunalla Lahteen, josta nousemme Moskovan-junaan.

Pakkaaminen

Huomenna olisi sitten lähtö. Olen pakannut kamoja toden teolla vasta tänään. Aina sama juttu: Miten voi matkatavarat painaa lähtiessä näin paljon? Rinkan ja päivärepun yhteispaino on 16 kilon luokkaa, mikä ei toki lentokonemielessä ole kovinkaan paljon, varsinkin kun repun voi ottaa paluumatkalla käsimatkatavaraksi. Silti sitä alkoi väistämättä miettiä jonkun ronkelinkokoisen sakkilautahässäkän mukaanottamisen mielekkyyttä.

Sakkilaudasta ei tingitä, mutta päätin jättää Mongolian matkaoppaan kotiin (Trans-Siperian oppaassa on riittävästi Mongoliatietoutta). Samoin Parvilahden Siperian-seikkailuista kertova kovakantinen järkäle sekä jo kertaalleen luettu Tiukkojen tilanteiden käsikirja jäävät tänne. Vaatteistakin karsin muutaman kappaleen. Hyvä puoli on vielä se, että osa matkatavaroista tulee syötyä ja juotua matkan aikana. Tila tulee siis vielä lisääntymään!

Propuskat ja pumaskat

Eilen tuli postissa iso nippu lippua ja lappua. Nyt on hallussa menomatkan liput aina Ulan Batoriin saakka. Loppumatkan liput toimitetaan sikäläiseen majapaikkaan. Rahaakin vaihdoin jo. Vaikea sanoa, paljonko käteistä menee useana peräkkäisenä junassaistumispäivänä. Tuskin paljon.

Neuvot

Sekalainen kokoelma neuvoja ja kommentteja, joita olen viime kuukausina eri ihmisiltä kuullut:

• Mä en ainakaan ikinä lähtis tollaselle matkalle vaikka maksettais.
• Ota mukaan joku kuppi tai kauha, jotta voit peseytyä junan vessassa.
• Squashpallo toimii kätevänä lavuaarikorkkina 
• Ai, sä sait houkuteltua isäskin tuollaiselle extreme-matkalle. [Koko idea ja unelma oli alunperin isän.]
• Jurtassa on kamalaa, vaihdoin yhden yön jälkeen hotelliin.
• Odotan lapsellisen innostuneena että pääsen nukkumaan arolla jurtassa.
• Ota mukaan paljon luettavaa, jos et halua katsella koko viikkoa Siperian koivikoita.
• Ei kannata kuluttaa koko matkaa lukemiseen. Junan ikkunasta tuijottaminen voi avartaa mieltä.
• Odotan matkalta ehkä eniten Baikalin näkemistä.
• Onhan näitä järviä nähty. Baikal ei tuo mitään lisänäkemystä asiaan.
• Ota mukaan maitohappobakteereita, antibioottia ja kannattaiskohan sun ottaa omat neulatkin.
• Älä koske smetanaan.
• Mä haluun mukaan!

Pieni maailma

Juttelin kissa-asioista uuden naapurin kanssa. Sanoin ohimennen olevani lähdössä junalla Pekingiin ja tarvitsevani mahdollisesti joiksikin päiviksi kissanhoitoapua. Miten sattuikin, naapuri on lähdössä samalle reitille joitakin viikkoja itseäni myöhemmin. Ei minun tuttavapiirissäni yhtä työn kautta tuttua lukuun ottamatta ole ketään, joka trans-Siperian radalla olisi reissannut, ja nyt kun olen itse lähdössä, naapuriin muuttaa heti toinen lähtijä.

Vaikka itse matka taittaa lähes neljänneksen maapallon ympärysmitasta, tuntuu maailma joskus aika pieneltä paikalta.

Junalla alusta asti

Kaksi ja puoli viikkoa lähtöön! Nousemme Moskovaan menevään Tolstoi-junaan käytännön syistä Lahdesta. Minulle olisi kyllä autokyyti tarjolla Lahteen asti, mutta kuriositeetin vuoksi on huomattavasti tyylikkäämpää lähteä junalla liikenteeseen jo Tampereelta. Voipahan sitten sanoa matkustaneensa kotikaupungistaan junalla Pekingiin.

Tähän liittyen työkaveri sai kuningasidean: Kun kerran junamatkasta on kysymys, pitää sitten lähteä kotoa saakka junalla. Kotiovelta muutaman kymmenen metrin päästä starttaa ehta Katujuna, jonka reitti kulkee rautatieaseman ohi. Sillä siis!

Taas yksi kirja

Matkatavaroiden painosta aika iso prosentti menee näköjään kirjoille. Mukaan tulee kolme matkaopasta, venäjän matkasanakirja, ainakin kaksi romaania, ja nyt keksin vielä ottaa mukaan tämän kirpputorilta aiemmin keväällä löytämäni opuksen Tiukkojen tilanteiden käsikirja: Matkailu. (Kiitos vain I:lle tämän kirjasarjan esittelemisestä!)

Kirja alkaa kuin tilattuna tätä matkaa varten ohjeilla kuinka hillitä pillastunut kameli (Mongoliassa on kameleita), ja opastaa sitten karanneen matkustajajunan pysäyttämiseen. Mukana on myös pakkausohjeita ja luettelo vältettävistä eleistä. Venäjällä 'ok'-merkki viittaa hyvin henkilökohtaiseen aukkoon, joten lienee parempi olla käyttämättä sitä. Sisällysluettelosta selviää nopeasti vilkaisemalla ohjeita muihinkin Trans-Siperian matkalla mahdollisesti vastaantuleviin tiukkoihin tilanteisiin:

• Kuinka pysäyttää pillastunut hevonen
• Kuinka antaa lahjus
• Kuinka selviytyä ryöstöstä
• Kuinka hypätä liikkuvasta junasta
• Kuinka selviytyä korkean hotellirakennuksen palosta
• Kuinka selviytyä hiekkamyrskystä
• Kuinka selviytyä mellakasta...

Matkaoppaita

Neljä viikkoa lähtöön. Juttelin viime viikolla erään Mongoliassa asuneen työtutun (mutkan kautta) kanssa Mongoliasta, Ulan Batorista, Mongolian ruoasta ja mongolialaisuudesta yleensä. Sain jopa lainaksi Lonely Planetin Mongolian matkaoppaan, johon olenkin jo pintapuolisesti tutustunut. En tohdi pyytää käytännössä vieraan ihmisen kirjaa lainaksi pitkälle matkalle, mutta kiitos hienon kirjastolaitoksemme, hain opuksen lainaksi Metsosta.

Samalla poimin matkaan saman firman Trans-Siberian Railways -oppaan ja erittäin pienen (samalla siis kevyen!) Pekingin taskuoppaan. Ei oppailla tietenkään matkasta automaattisesti onnistunutta tehdä, mutta itselleni erilaiset dos & don'ts -listat, pikku sanastot, paikallisista ruoista ja juomista kertovat osiot sekä tietysti kartat ovat vakioluettavaa. Lisää painoa kamoihin nämä tietysti tuovat.

Jos kirjaston kirjat ovat lainassa tai muuten hankalasti saatavissa, ei näistä matkaoppaista siltikään netistä tilattuna tarvitse maksaa kuin reilu kymppi, mikä ei budjetissa paljon tuntune. Etenkin kun opuksen voi vaikka myydä matkan jälkeen. Olin jo tipalla tilata kovasti kehutun Trans-Siperian käsikirjan (by Bryn Thomas), mutta sitten tosiaan onnistuin saamaan Lonely Planetin vastaavan teoksen kirjastosta.