Buy This Book from Book Depository, Free Delivery World Wide

7.7.2010

5.7. Maiseman vaihtaminen

Juna Irkutskista lähtee huonosti nukutun yön jälkeen (vatsatauti halusi muistuttaa itsestään vielä kerran) kello 5.18. Nöyrryn aamulla ottamaan viimein pari Salvacolina-pilleriä, mutta tauti on kulkenut jo muutenkin tiensä päähän. Junassa änkeämme samaan vaunuun kuin ne saksalaisukot, joiden kanssa olimme tulleet jo Moskovasta. Hallo wieder, jälleennäkeminen on suorastaan hersyvä. Teutonien mekastuksesta johtuen uudet hyttikaverimme (tämä etappi mennään toisessa luokassa, eli neljä henkilöä per hytti) luulevat meitäkin saksalaisiksi, joten ensimmäiset minuutit mennään Keski-Euroopan kulttuurikielellä, ennen kuin älyän kysyä amerikkalaisiksi osoittautuneilta matkakumppaneilta, että miksi puhumme saksaa.

Isä ja poika siinäkin on trans-Siperian reittiä kolistelemassa Pekingiä kohti. Isä on saanut päätökseen kolmen vuoden pestinsä Voice of American Moskovan-kirjeenvaihtajana. (Outoa kyllä, hänellä ei ole kirjeenvaihtajaliiviä yllään – ehkä se on hänen matkalaukussaan.) Poika on vuotta vaille valmis high schoolista, eli nuori kloppi. Heput ovat vielä ukrainalaista sukujuurta, ja puhuvat keskenään ukrainaa, joten varsinainen polyglottijenkki tämäkin. Kiintoisia havaintoja Venäjästä ja venäläisyydestä riittää puoleksi matkaa, ja eväitäkin päästään jakamaan.

Aamutorkuista huolimatta Baikalin rantaa ehditään ihmetellä toistasataa kilometriä. Ensimmäinen pitkä pysähdys on 30 minuutin tauko Burjatian pääkaupungissa Ulan Udessa, jossa ilahduksekseni huomaan haluavani jäätelön. Ensimmäinen ruokaan liiittyvä mieliteko pariin päivään! Juhlistan sitä jäätelöllä. Radan käännyttyä etelään maisema muuttuu ensimmäistä kertaa matkan aikana oikeasti erilaiseksi. Koivut loppuvat, aro alkaa.


Ulan Ude

Ikkunanpesua saksalaisella
tehokkuudella

Juna pysähtyy moniksi tunneiksi Mongolian rajan molemmin puolin. Asiaankuuluvia kaavakkeita täytetään useita kappaleita. Venäjän puolella, Naushkissa pääsee sentään lähes kahdeksi tunniksi ulos junasta. Ainakin aseman kohdalla kylä on mitätön. Kohokohta on asemalaiturin istutuksia syömään tullut lehmä ja se, kun se horjahti portaissa, kun sitä jahdattiin pois. Ei kaatunut. Mongolian puolella rajaa junaan tulee Mongolian viranomaisia ja rahanvaihtajia. Matkatavaroita siirrellään ja papereita syynätään. Mongoliaan päästään.


Uudet näkymät

Rajavartijalehmä (oik.)

Ei kommentteja: