Tähän väliin opetus: Kun menet toiseen maahan tai uuteen paikkaan toisessa maassa, niin ensimmäinen tyyppi, joka ehdottaa sinulle jotain, on yleensä tavalla tai toisella huijari.
Esimerkki 1. (Peking, joulukuu, 2004)
Lentokentältä virallisilta sisäänheittäjiltä otetun taksin mittari ei ole ainoastaan pois päältä. Sitä ei ole ollenkaan. Väsyneet matkaajat huomaavat tämän vasta n. kilometrin päässä lentoasemasta. Alkaa ajonaikainen hintaneuvottelu, jossa kuski on ottamassa noin nelinkertaista hintaa matkasta Taivaallisen rauhan aukiolle. Loppumatka menee jäätävän hiljaisuuden vallitessa. Aukion reunalla tapellaan taas hinnasta. Taksikuski huutaa vihaisena. Onnistumme pudottamaan hinnan puoleen. Maksaessani kuski virnuilee. Ilmeestä on luettavissa: Sori, näin tää homma menee.
Esimerkki 2. (Irkutsk, heinäkuu 2010)
Saavumme rautatieasemalle aamukuudelta. Hotelli on varattu ja maksettu, mutta sinne pitaisi vielä päästä. Matkaa ei olisi kuin vajaat pari kilometriä, mutta neljän junapäivän reissaamisen jälkeen ei heti halua lähteä pakaasien kanssa seikkailemaan aamupimeällä venäläiseen kaupunkiin. Varsinkaan isän kanssa. Kas, asemahallin ystävällinen setä tarjoaa 'taksi'kyytiä: 300 ruplaa perille. Eihän siinä mitään, alle kymmenen euroa, ja kansantaksithan ovat venäläinen instituutio. Aseman ulkopuolella odottelee näköjään rivi oikeitakin takseja, mutta mehän sovimme jo. Matka sujuu mutkitta ja setä nostaa laukutkin ulos. Spasiba ja dasvidanja.
Parin päivän päästä pitää taas päästä asemalle, vielä aikaisemmin. Hotelli tilaa taksin puoli viideksi. Tässä autossa on näköjään taksimerkki katollakin. Lippalakkikuski ajaa nopsaan asemalle, mutta ei nosta laukkuja ulos. Isä veikkaa, että hinnassa on yölisää, varmaan vähän kalliimpi kuin tulomatka. Lippis-Igor veloittaa 150 ruplaa.
Esimerkki 3. (Venäjän ja Mongolian raja, heinäkuu 2010)
Rajanylityksen jälkeen junaan hyökkää rahanvaihtajia. Maailman parhaan valuutannimen suvereenia hallitsijaa, Mongolian tögrökiä ei voi vaihtaa maan ulkopuolella, joten ensi tilaisuus tarjoutuu NYT! Nooh, ei tässä alkuun tarvita paljon, miten olisi tuollaiset tuhat ruplaa, kolmenkymmenen euron pintaan. Vaihtokurssi kaverilla on 1:20. Että peräti 20 tögrökiä yhdellä ruplalla, sehän on paljon! Kaveri selittää, etteivät ruplat enää kelpaa Mongoliassa vaihtopisteissä, vaihtakaa nyt. Kuulostaa myyntipuheelta, mutta ota tuosta nyt vielä toinen tonni ja anna KAKSKYT TONNII lisää!
Ulan Batorin rahanvaihtopisteiden kurssi ruplille osoittautuu myöhemmin 43:ksi. Junan rahanvaihtajaheppu käy ennen lähtöään vielä ainakin kaksi kertaa varmistamassa, ettemme sittenkin haluaisi vielä vaihtaa lisää. Kuulen hänen mutisevan pois mennessään itsekseen: 'money money money money...'
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti